Vuodeksi olemme pohtineet paljon, miten voisimme harjoitella välttääksemme aiemmat ongelmamme. Meillä on esimerkiksi ollut niitä, jotka ovat harjoitelleet liikaa ja sen vuoksi loukkaantuneet ja joutuneet keskeyttämään juuri ennen itse Nijmegenin marssia. Niin ikävältä kuin se tuntuukin, on todellista, että loukkaantumisriski on olemassa, erityisesti kun keski-ikä on saavutettu tai jo ohitettu. Toinen ongelma on ollut, että meillä on ollut niitä, jotka eivät ole varsinaisesti harjoitelleet, vaan tehneet vain joitakin pistesuorituksia, eli kärsineet selviytyäkseen 40 km kierroksesta. Ja sitten on ollut ongelmia Nijmegenissä, mikä ei ole optimaalista. On myös se vaihtoehto, ettei ole harjoitellut ollenkaan; olen itse kokeillut sitä enkä voi suositella sitä. Onneksi minulla on niin paljon kokemusta vaelluksesta, että se ei ollut suuri ongelma, ainoastaan se, että se oli raskasta.
Miten olemme sitten ajatelleet nyt kesää varten? Olemme ajatelleet niin, että tärkeintä on saada osallistujat ylipäätään liikkumaan eikä sokeasti noudattamaan aikataulua. Jos MPK:lla olisi harjoittelua koskevia vaatimuksia, voisi niitä noudattaa, mutta nykyisellä järjestelyllä kuka tahansa voi silti ilmoittautua emmekä voi estää ketään osallistumasta. Meidän on vain työskenneltävä olemassa olevista edellytyksistä käsin.
Aloitimme myöhäissyksyllä kevyellä 12–15 km harjoittelulla joka toinen viikko ja lisäämme matkaa nyt uuttavuotta kohti noin 20 km:iin. Lyhyemmät matkat eivät tunnu kenestäkään mahdottomilta, ja marssitottumus tulee kehoon. Parempi näin kuin pakottaa ihmiset heti 40 km:iin; he eivät osallistu enää uudelleen. Lyhyemmät matkat sopivat hyvin tänne kauas pohjoiseen, missä meillä on ainutlaatuinen ongelma. Päivät ovat uskomattoman lyhyitä, eikä ole realistista kävellä 10 tuntia, kun on pimeää sekä turvallisuussyistä että motivaation takia. Heti kun kevät alkaa lämmittää päiviä, lisäämme matkoja 30–35 km:iin ja otamme käyttöön myös tuplaharjoittelupäiviä. Mutta siihen on vielä aikaa; edessämme on kaksi kuukautta talvipakkasta. Meidän on yksinkertaisesti sopeuduttava luontoäidin mukaan; on aivan turhaa vaeltaa 10 tuntia, kun on –25 astetta.
Miten sitten korvaamme pimeät ja kylmät talvikuukaudet? No, on muutakin tekemistä. Juoksu ja uinti ovat täydellisiä, kun ulkona on kylmää (tietenkin ne suoritetaan sisätiloissa). Pääasia on, että pysyy liikkeessä. Minulla itselläni on henkilökohtaisesti hieman hankalaa saada mahtumaan paljon enempää harjoittelua kuin joka toinen viikko -vaelluksemme, mutta toivottavasti löydän enemmän aikaa ja mahdollisuuksia uuden vuoden jälkeen.
Kun aurinko alkaa lämmittää ja viimeiset lumet sulavat, aloitamme pidemmät matkat saadaksemme nekin kehoon. Tässä MPK:n Kesäyön marssit ovat yleensä hyviä. Niitä järjestetään pari toukokuussa ja kesäkuun alussa, ja ne ovat erinomaisia tarkistamaan, että varusteet toimivat ja tuntemaan, että keho on kunnossa. Mutta on tärkeää lopettaa marssiharjoittelu ajoissa. Viimeistään kesäkuun lopussa sitä tulisi vähentää, jotta ei riskeerata loukkaantumisia. Tuolloin sattunut vamma tarkoittaa yleensä sitä, ettei matkusteta Alankomaihin, vaan joudutaan yrittämään saada rahat takaisin matkavakuutuksesta.
Jos tämä kaikki pitää tiivistää, voidaan sanoa, että pitää aloittaa rauhallisesti eikä ylirasittaa. Mutta se ei tarkoita sohvalla makaamista, vaan sitä, että pitää kehoa liikkeessä muilla tavoin. Tavoittele noin 300 km yli 20 km:n matkoja ennen Nijmegenia, niin olet hyvin valmistautunut.
