Osa Rosvokomppaniasta osallistui tämänvuotiseen Vaasan Marssiin. Yksinkertaisuuden vuoksi en puhu Kesäyön marssista lainkaan, sillä sen kuuluu olla Vaasan Marssi eikä mikään muu.

Lauantaina ohjelmassa oli sekä 25 km että 42 km, itse kävelin 42 km. Kuten tavallista, se oli antoisa kokemus, ja vaikka 4Daagsesta oli kulunut vain kolme viikkoa, kaikki vaivat sieltä olivat poissa. Omasta puolestani tuntuu nyt hyvältä, kun en enää tunne niin paljon jäykkyyttä tai hiertymiä. Tämä on asia, joka on todella parantunut viime vuoden aikana. Ryhmä uusia reserviläisiä käveli kanssamme, ja löysimme heidän joukostaan uusia ehdokkaita. He olivat innokkaita ja ennen kaikkea halusivat oppia. Se ei ollut sitä, mihin on tottunut, että ihmiset pitävät kiinni samoista vanhoista taktiikoista, joita he ovat aina käyttäneet, vaikka tulokset ovat usein sen mukaisia.

Sunnuntaina kävelin lyhyemmän 21 km matkan tavatakseni muita sotilaita muun muassa Ruotsista, Tanskasta, Saksasta ja Yhdysvalloista. On aina hauska kuulla heidän kokemuksistaan ja samalla napata asioita, joita voisimme ehkä tehdä paremmin. He olivat enimmäkseen kiinnostuneita kokemuksesta eivätkä keskittyneet niinkään itse kävelyyn. Se on vähän niin kuin minulla on tapana sanoa: 4Daagseen ei osallistuta vain kävelemään. Jos haluaa hioa 160 km asfalttia, sen voi yhtä hyvin tehdä täällä kotona.

Valitettavinta Vaasan Marssissa on sekä paikallisten että muiden suomalaisten reserviläisten poissaolo. Vaikka kyseessä on IML-tapahtuma, osallistujia oli vain noin 70. Ryhtiliikettä ensi vuodeksi.